sä teit musta jonkun toisen

niin mä murruin ja kerroin kaiken

yöjuna syöksyi pitkin peltoa

mul oli aurinkolasit

 kyynelsuojana

ettet näkis kuinka vaikee
mun oli siinä alavuoteella
kantaa mun omaatuntoa

mä kuiskasin hiljaa

ootko sä hereillä

viissataa kilsaa ahtaassa hytissä

mietin polttavaa kysymystä

onko tää muka ystävyyttä

mä en tiedä miltä 

tuntuu olla 

oikeesti lähellä

en oo koskaan pitänyt 

paljasta sydäntä 

kädessä

ehkä en siis osaa olla enää 

sulle ystävä

mutta voiko liikkuvasta junasta 

hypätä

sä teit musta jonkun toisen

täydellisen kaksoisolennon

jolla vaan mun kasvot on

kaipaus ihmisen muotoinen

mä jäin kii 

kun löysit kirjeet mun

ja puhelimen pirstotun

kai säkin sen tiesit 

etten se ollut mä

sun viimeinen viesti

hanki elämä

täältä katkenneen linjan läpi

toivon et sul on kaikki hyvin

nyt pöly pеittää 

muistot meistä

mutta sä näät vielä unia 

rautateistä

vaikka mе ei koskaan päästy

 jäämerelle

jäi vain simpukankuori 

kämmenelle

sen sisällä laulu on loputon

vaikka poistaisitkin mun numeron

mun varjo pitää 

sun varjoa kädestä

vaikka me ollaan entiset ystävät

mitä aion nyt

miltä tuntuu nyt?

vaikea sanoa

puoliksi unta 

ja puoliksi satua

kuin lennolta poistuessa

toisella pallonpuoliskolla

miten voi olla kevät, 

marraskuun kuudestoista?

mistä tuulee nyt?

mahdoton sanoa

salama iskee 

ja maa alkaa keinua

eikä mikään oo kuin maantaina 

arjen kapalossa

kadulla, jossa kynsin 

viimaa ja sohjoa

uskomaton juttu, kertakaikkiaan

mitä aion nyt?

ei mitään hajua

ehkä tää kaikki 

on eilistä huomenna

huulilla ensimmäinen suudelma

uskomaton juttu, kertakaikkiaan

kuinka ihmeellistä, olimme maailmassa samaan aikaan

ennen sua olin yksin

sun jälkeen olen yksin

mutta pihalle on kasvaneet 

tuuheat puut

katson niitä yksin

katson niitä yksin

mietitkö mua lainkaan
muetitkö enää ollenkaan

kuinka ihmeellistä, 

olimme maailmassa

samaan aikaan
samaan aikaan

kun mä olen taas tässä

pihalla, joka on jäässä

sanon vaan, et olet tärkein olento

mun elämässä

mun elämässä

jos sä joskus mietit, 

mitäköhän teen tänään

niin mietin sua yhtenään

oon jäänyt sua miettimään

istahdin sängyn laitaan

istun kuin kallio harmaa

nojaat minuun,

 ja eloon mua paijaat

ei mikään vaivaa

 ei enää mikään vaivaa

ennen sua olin yksin

sun jälkeen olen yksin

mutta pihalle on kasvaneet tuuheat puut

olenko yksin?

olenko sittenkään yksin?

oli katsokaas keskikesä

ylitin vuoret

siinä meni raja

taivaalla yö

saapuu hitaammin

ikävöin hetken

ja ikävöin toisen

itkinkin jotain

ehkä yleistä kauneutta

ehkä odottamattoman 

ylevää tunnetta

suurkaupungin päällä

syttyi raketteja

oli katsokaas 

keskikesä

itkin taas

itkin taas

ehkä rannassa palavaa 

puuvenettä

ehkä muistoa 

sateisesta juhannuksesta

alhaalla valoja

niiden alla muita

illallisaika

ja joitain maita

itkinkin jotain

ehkä etäisyyttä muihin

ehkä mittakaavan 

naurettavuutta

haluut tietää kuka oot ilman mua

siivet valmiina 

lähtee lentoon

jos tää on mitä tahdot

niin ei mulla oo 

vaihtoehtoo

kaikki jaettu vuosii ollaan

ja nyt sä kaipaat jotain

mikä on vaan 

sun omaa

haluut tietää

kuka oot

ilman mua

mut kun sä löydät 

uusii ystävii

ja tanssit niiden kanssa 

aamuun

kun sä käännät 

kaiken ympäri

viet ensikertaa kotiin 

jonkun muun

muista kuka oot

muista kuka oot

missä mun suuret unelmat on

mä hankin hienon uuden 

menopelin

ja meninkin aika lujaa

kaasu pohjassa lasettelin

melkein kokoajan 

vasenta kaistaa

kunnes kosautin kunnolla ojaan

en ollut tajunnu vakuuttaakkaan

lähdin kävelemään

löysin jotain

 kiinnostavampaa

missä mun suuret unelmat on

no ei ainakaan siellä

missä otetaan miehestä mittaa

suuren maailman

 valtateillä

voi luoja kuinka kaunis sä olit

glitchit täyttää sun kädet 

taas liikkeillä

sun pää heiluu ees taas

katse kääntyy tolppaan

tolpasta tolppaan

pysähtyy ja jatkaa,

 pysähtyy ja toistaa

otit kieleni suuhusi

puhuit kuin minä

teit mieleni muuksi

olin kuin siin ois ollut jotain

halleluja kuinka väärässä olin

voi luoja kuinka kaunis sä olit

sun maailma menee 

hetkeksi poikittain 

ja ääneti leikkaa 

suoraan sen läpi 

et halunnut jäädä 

mut et voinu muutakaan 

nyt maailmasta puuttuu kans jotain 

ja valo säteilee leikkuupinnoista 

et osannut lähtee enää,

 etkä voinu muutenkaan

pitääkö aina olla niin itsenäinen? 

keho oireilee kun pää 

kieltää sydämen 

emmä vaan osannut vittu yhtään päättää 

sä lähdit pois  

ja mulle jäi vaan tää 

heiluva pää 

täytyy päiväkirjasta tarkistaa onks tää totta, ootsä totta

asian laita on niin 

et tää on uutta 

saat mut unohtamaan 

periaatteet 

vaihtamaan uskontoo 

tiputtamaan vaatteet 

hautaamaan aseet 

asettuu viereen

rukoilee ääneen

ota varovasti mut

oon aiemmin tippunut

mut sitä sun ei pidä tietää

älä nyt

säikähdyksellä selvinnyt

muutenhan oon vaikee

mut sulle helppo

saat mut unohtamaan 

unen tarpeen

vaihtamaan asentoo

taputtamaan armoo

kääntyy kasvokkain

haukkomaan happee

mut hyräilen ääneen

sen takii ne ajattelee, et sä oot pahasta

mä tiedän hyvin, 

että sä et tee mulle hyvää

oon antanut anteeksi paljon, 

ja annan lisää

 

oon yrittänyt parhaani 

sut taakseni jättää

mut ilman sua kaikki täällä 

on helvetin tylsää

jos en sun kaa, 

niin mielummin yksinään 

miten oot niin kylmä, 

mut sun kosketus 

mua lämmittää

sun hajuveden tuoksu 

on kun hengittäis häkää 

mut jos lähdet, 

loppuiäkseni odottamaan jään

seitsemän kuolemansyntiä

sä olet pahempi 

kun yksikään niistä

seitsemän kuolemansyntiä

tahtomattani 

mun sydän lyö 

sun rytmissä

en pysty piilottamaan 

kyyneleitä poskilla

sen takii ne ajattelee, 

et sä oot pahasta 

ei kukaan muu täällä 

kun mä sua osaa lukea

ne opettelee aakkosia 

ja sä oot runoutta

ja sanoo ei, vaikka haluu sanoo kyllä

tunnen oudon tyhjyyden

ja tunnen lämmön

on vielä vähän matkaa tähtiin

mä olen onnellinen, 

että nähtiin

joo, mä voin olla hukassa

ilman mitään 

mihin palata

tää palapeli 

pala palalta

katoaa ja niin

taas

valo vaihtuu

yhä vaan oot siinä

ja pian tää loppuu

mm, mut se on yksi uni vaan

huomaatko miten uusi jatkuu?

huomaanko miten se tapahtuu?

kurotan mun käden

kurotan mun mielen

kurotan mun sydämen

ehkä se riittää