ja yksi pieni vilkaisu voi muuttaa maailmaa

piirretään

etusormen päillä

toistemme kasvot ikkunaan

ihmetellään

onko tuo hahmo seinällä

sittenkään 

pelkkää sattumaa

kun yhtäkkii se 

katsoo meihin päin

ja me nähdään miten 

aurinko laskee 

sen taa

ja miten yksi vilkaisu 

tän laulun kirjoittaa

enhän mä tiennyt, että muutkin voi tuntea tällaista

luulin, että löytäisin sen

mutta mä löysinkin tän

uuden alun, 

ystävän 

ja vielä enemmän

miten nopeasti 

katoaakaan askelmerkit 

elämän

kun osuu siihen harhaan, 

jossa luulee, 

että selviää

mutta ei kai nyt sentään 

yksinään

siksi matkaan sun luoksesi mielen kuvilla

on olemassa päiviä, 

joina oot mun lähellä

ja päiviä, 

jotka sietäis haihtua 

pois jo mielestä

ja näkeehän sen katseesta, 

ettei sielläkään oo helppoa

kun noin vaan koitat kävellä 

läpi pienen pienestä 

neulansilmästä

aikansa on kaikella, 

siks nyt haluan mä kertoa

että mun sivuilla,

tänään kaikki piirrokset, 

ne kertoo sinusta

sitä tahtomatta vaan lähtee käveleen

kello on viittä vaille 

vittu mulla on siistii

et saa osotella mua 

ellet tuu tarjoo sytkärii

kello on puolen yön, 

ihailen, sul on siistii

en saa odotella sua 

ellet nimenomaan pyydä niin

hävettää olla näin allapäin 

mutrussa suutele mua

olisimpa sanonu tai pyytäny tai näyttäny

 ees jonkun merkin

Ja nyt oon alasti kotona 

ja kukaan ei kirjota 

ja kato jotain

eikä helpota ollenkaan kun ei saa 

sitä minkä pilaa

millään lauseil ei voi helpottaa totuutta

 piirrät kirjaimia 

sormella huurtuneeseen pintaan

sen tuntee, kuinka hän on 

täältä jo niin kaukana

istun vierees, mut voidaan hyvin olla 

kilpaa hiljaa

kun millään lauseil ei voi helpottaa totuutta