me nousemme ylös ensimmäisinä
me menemme kuuntelemaan
kun metsä huojuu
jos pyydät, kerron fasaaneista
ne lähtivät kauan sitten
pakoon kylmää
me juoksemme lujempaa kuin uskoisin
meidän on saatava tietää
minne fasaanit menivät
saamme monien silmiin kyyneleet
me juoksemme kauemmas kuin luulimme
emmekä löydä takaisin
mutta ehdimme viimeiseen laivaan
ja muistamme ne, jotka jäävät
piirrät maahan ensimmäisen viivan
minä luettelen
kirjaimet
talon takana nojaamme kivijalkaan
katsomme taivaalle
toivomme ukonilmaa
vuosien päästä
palaamme tänne
olet kasvanut ohitseni
ja me nauramme kaikelle
älä sinä huoli,
ole noin
kaikki muuttuu
mutta loista loppuun asti
ole noin,
ole noin,
ole noin