sä teit musta jonkun toisen

niin mä murruin ja kerroin kaiken

yöjuna syöksyi pitkin peltoa

mul oli aurinkolasit

 kyynelsuojana

ettet näkis kuinka vaikee
mun oli siinä alavuoteella
kantaa mun omaatuntoa

mä kuiskasin hiljaa

ootko sä hereillä

viissataa kilsaa ahtaassa hytissä

mietin polttavaa kysymystä

onko tää muka ystävyyttä

mä en tiedä miltä 

tuntuu olla 

oikeesti lähellä

en oo koskaan pitänyt 

paljasta sydäntä 

kädessä

ehkä en siis osaa olla enää 

sulle ystävä

mutta voiko liikkuvasta junasta 

hypätä

sä teit musta jonkun toisen

täydellisen kaksoisolennon

jolla vaan mun kasvot on

kaipaus ihmisen muotoinen

mä jäin kii 

kun löysit kirjeet mun

ja puhelimen pirstotun

kai säkin sen tiesit 

etten se ollut mä

sun viimeinen viesti

hanki elämä

täältä katkenneen linjan läpi

toivon et sul on kaikki hyvin

nyt pöly pеittää 

muistot meistä

mutta sä näät vielä unia 

rautateistä

vaikka mе ei koskaan päästy

 jäämerelle

jäi vain simpukankuori 

kämmenelle

sen sisällä laulu on loputon

vaikka poistaisitkin mun numeron

mun varjo pitää 

sun varjoa kädestä

vaikka me ollaan entiset ystävät