jokainen sana on parannusta jonka sulta saan

oot  nähny ihan kaiken

ja  sä seisot vielä siinä

sanot et meissä on ikuisuus 

mut ikuisuus ei riitä

pitelet aseita ja tähtäät, 

mut mä luotan ettet ammu

kun oot muualla,

jokainen solu huutaa

luokse saavu

vaikka käsi toista koskettas

niin meihin aina palaan

mä en haluu et on puolii, 

jotka pitäs toiselt salaa

ja kun viimeinenkin salissa, 

niin kaipaamaan se saa

ei oo enää sä ja mä 

vaan ne ja noi 

ja soitto jatkuu taas

millään lauseil ei voi helpottaa totuutta

 piirrät kirjaimia 

sormella huurtuneeseen pintaan

sen tuntee, kuinka hän on 

täältä jo niin kaukana

istun vierees, mut voidaan hyvin olla 

kilpaa hiljaa

kun millään lauseil ei voi helpottaa totuutta 

mihin sydän viel ikävöi

katso, valot sokaisee 

mut jotain on kiinni mun kaulas

tiiät sen joka kuuntelee 

mut et minkä takia laulan

mihin sydän viel ikävöi 

ja mistä oon päässy jo yli

et tiiä kuka mua koski tai löi 

kuka sit sano et kaikki on hyvin

tiiät mun nimen ja miltä mä näytän 

millaisia puolia itsestä käytän

missä mä oon 

ja kenen kaa 

sen mitä päätän et annetaan

et tiiä minkä verran liikuttaa luvut 

kuka katsoo peilist ja ollaanko sujut

unohda mut, se käy

pyydän anteeksi 

siitä kuinka satutin

mä oon valmis nyt 

jos palaat takaisin

ja jos tuntuu, 

että näin on parempi

niin unohda mut, se käy

unohda

unohda mut, se käy

unohda

mun pääs on susta kuvia

 mä pelkään että unohdan

milt sun ääni kuulosti

miten sen voi hyväksyy, 

et jana joskus loppuu

kun yksi lähtee samalla

 ku loput vielä jää

vuodet ei tuo helpotusta niille,

 jotka ontuu

ikuisuus on pidempi kun pystyy ymmärtää