Lapset on pinottu padoksi koskeen,
vesi ei virtaa enää,
koski kuohuu
vain kerran päivässä
turistiaikana
kuulin juuri karmean äänen,
äiti surmasi lapsensa
herra on sanonut itsensä irti
ja jättänyt meidät
aivan yksin
puhdas paita on pojalla yllä,
äiti on pessyt sen
rakkauden teoista punotun ketjun
pujotan tytön kaulaan
kaislikko huojuu,
radio laulaa,
lintu on ostanut sen
taivaan portilla notkuvat nuoret
ja taskuissa myrsky raivoo
minä revin aivoni irti
ja heitän ne kauas pois
sukellan syvälle paniikin mereen
ja synnyn uudelleen
lohtua tuovat laulujen säkeet
tutut ja turvalliset
mut minä olen vaarojen lapsi
ja luovutan lohdun ystävilleni
oo-oo-ouheeijee,
mitä se mulle kuuluu
mitä mä teen?