mun sydämen taakse on tallennettu
sellanen kiintee osa
en anna sitä ikinä kellekään
ettei kukaan sitä voi rikkoa
jotain mikä säilyy
vaikka tuoleissa
hahmot vaihtuu
vaikee olla yksin
mut toisten kanssa
mahdotonta
niinkuin multa puuttuis
joku ystävyyden sääntökirja
en oo vielä oppinut olemaan
jonkun sisko, tytär,
kylkiluu
fantasiassa
mä osaan puhua
ja löydän oikeet sanat
mä oon mukana jutussa
mut todellisuudessa
mä seuraan sivusta
ja puristan kädessä
jotain laimennutta juomaa
ja kun musiikki seisahtuu
mä tajuun
tää on tuolileikki
jonkun sydän menee sirpaleiksi
aina joku jää ulos
haavojaan nuolemaan
näytä mulle pakoreitti
joku sellanen taikapeili
josta voisin astuu sisään
ja alusta aloittaa
aina jotenkin liikaa
tai en tarpeeksi
kun alan tajuta leikin säännöt
ne toisiin vaihdetaan
miten niin kaikki osaa lukee tilanteita
puuttuiko multa
sivu mun aapisesta?
oon raahannut tän sydän raukan
tänne asti
enkä varmasti nyt
aio luovuttaa
vaikka mun sisällä aina tuulee
mä uskon vielä siihen
ikuiseen tunteeseen
kunnes musiikki jatkuu
ja kasvot vaihtuu