Kun ilma oli pysähtynyt

kun tuuli oli viilee

kun tuuli mua liikutti

joskus toivoin että

tarttuisit kii

kun ilma oli pysähtynyt

kun hiljaa jäin paikoilleni

joskus toivoin että

 raahaisit mukaasi

kun halusin sinne

missä kadut kulkee lujempaa

sä et määrännyt mua

pysähtymään

ja kun halusin olla

riippuvainen monesta pahasta

sä rakastit mua niin

kuin täydellistä

Tahdon olla hereillä silloin kun elämä muuttuu pitkin vuoden aikaa

kerrankin 

saattaa omistaa aikaa 

aivan pienen hetken;

olla niin kuin joskus ennen

mutta minkälainen 

olin silloin ennen?

Tyhjässä huoneessa olisin ainoa

tyhjässä huoneessa olisin ainoa

pitkässä juoksussa 

väsyisin ennen puolta matkaa

synkässä metsässä en osaisi yöpyä

menisin suunniltaan 

enkä tahtoisi yötä jatkaa

Maan hidastunutta liikettä

ajattelit sitä ensimmäistä kertaa vuosiin

miten se tapahtuisi

mitä jättäisit jälkeesi

et kirjettä, 

et rahaa, 

et kuolematonta taidetta

et viimeistä sanaa

jättäisit kuvan 

kovasta ihmisestä

joka pelasi rakkaudesta

kaiun syvästä naurusta

joka sammui syttyessään

muiston pyöreiden kasvojen

luisevasta ilmeestä

legendan 

hyvästä voittajasta

ajattelit sitä ensimmäistä kertaa vuosiin

taivaan väriä

maan hidastunutta liikettä

ei katumusta

ei musiikkia

ei parhaita vaatteita

ei paniikkia

Pysähdyin pimeässä, aina askeleen jäljessä

moni laulu kertoi

rakkaudesta

mutta usein portaikossa

pysähdyin pimeässä

aina askeleen 

jäljessä

maa oli kylmä 

marraskuussa

se kiipesi kylkeä 

ylös silmiin
tarttui jalkoihin

silloin värit 

menivät helposti 

sekaisin

katu päättyy aurinkoon

juoksen sokeana

loppumatkan

en väistä halkeamia

kun veljeni odottaa

meri nousi ja laski

ja kuu näytti aikaa

tänään puisto humisi 

ensimmäistä kertaa

maa suli ja virtasi 

kyyneleinä

kiven koloista kaulalle

selällään nurmikolla

taivaalla luikertaa pilvi

kun nousen ylös

veljeni iskee silmää

näen selvästi värit

heinäsirkan

ja oranssin maan

Lopulta olemme kuitenkin yksin

katso, 

minä opin 

irrottamaan

näetkö 

kuinka käteni 

ei hae mitään

sen, 

mikä on pahaa, 

minä unohdan

jos näen 

jotain hyvää, 

ohi kävelen

Se oli enne, tai sitten ei

joku oli kuollut 

viime kuussa

talo seisoi 

erillään muista

lakastuneet kukat 

peittivät pihan

huoneessa 

eli vielä lilja

koski kuohuu vain kerran päivässä

Lapset on pinottu padoksi koskeen,

 vesi ei virtaa enää,

koski kuohuu 

vain kerran päivässä

turistiaikana

kuulin juuri karmean äänen,

 äiti surmasi lapsensa

herra on sanonut itsensä irti 

ja jättänyt meidät 

aivan yksin

puhdas paita on pojalla yllä,

 äiti on pessyt sen

rakkauden teoista punotun ketjun 

pujotan tytön kaulaan

kaislikko huojuu, 

radio laulaa,

lintu on ostanut sen

taivaan portilla notkuvat nuoret 

ja taskuissa myrsky raivoo

minä revin aivoni irti 

ja heitän ne kauas pois

sukellan syvälle paniikin mereen 

ja synnyn uudelleen

lohtua tuovat laulujen säkeet

 tutut ja turvalliset

mut minä olen vaarojen lapsi

 ja luovutan lohdun ystävilleni

 oo-oo-ouheeijee, 

mitä se mulle kuuluu 

mitä mä teen? 

Ja erämaasta tuulenpuuska tarttuu vaatteisiin

kissaeläimiä on 

hyvin vaikee kesyttää

jos sä saat ne häkkiin 

ne suuttuu sulle iäks

ne nalkuttaa, ne sihisee, 

ne kaikki voimat vie

mahdoton, 

mahdoton kesyttää

 on kissaeläimiä

koiraeläimiä 

on hyvin helppo kesyttää

jos sä paat ne häkkiin, 

ne kiittää, sinne jää

ne tekee mitä määräät, 

puree ketä tahdot vaan

ja hyviä sotilaita 

koirista näin saa

kukapa ei nyt haluaisi

 pientä eläintä kumppaniksi

pitkinä öinä nukkuu se vierellä

aamulla tervehtii iloisesti

mutta jos 

et sä siitä huolehdi,

tulee se hyvin surulliseksi

 yllättäin

istun ikkunalla 

ja kuuta katselen

hän tulee lähemmäksi, 

mä häntä suutelen

ja erämaasta

 tuulenpuuska tarttuu vaatteisiin.

ja villit meren aallot 

syöksee minut syöveriin

kissaeläimiä 

ei varmaan kuulukkaan kesyttää

ei niit saa panna häkkiin, 

niit pitää ymmärtää

on kissassakin koiraa,

 se kaipaa hellyyttä

kun sitä sä vähän silität,

se alkaa kehrätä

kissaeläimiä

kissaeläimiä

kissaeläimiä

koiraeläimiä

kissaeläimiä

kissa kissa kissu kissu kissu kissu...

Tiedän yhden pienen pojan

kirkon portaat viettää alas pihalle

lehdet roikkuu puissa niin et kohta tippuu ne

pihan poikki tuuli ilmapallon kuljettaa

parkkipaikka tuli täyteen autoista

sinisistä, punaisista, hopeenharmaista

pariskunta ulkoiluttaa perheen koiria

kirkonkello kuuluu täältä asti keskustaan

keskustassa rauhallista on

ikämiehet kokoontuvat puiston penkille

kumarassa ryhti vartalon

keskustassa rauhallista on

vastapäisen talon verho heilahtaa

nainen on yöpukeissaan ja ulos tihrustaa

heräs just ja haukottelee suu ammollaan

keittää kahvit, lehden selailee

uutiset on kaukaisia, 

kahvi kylmenee