Pysähdyin pimeässä, aina askeleen jäljessä

moni laulu kertoi

rakkaudesta

mutta usein portaikossa

pysähdyin pimeässä

aina askeleen 

jäljessä

maa oli kylmä 

marraskuussa

se kiipesi kylkeä 

ylös silmiin
tarttui jalkoihin

silloin värit 

menivät helposti 

sekaisin

katu päättyy aurinkoon

juoksen sokeana

loppumatkan

en väistä halkeamia

kun veljeni odottaa

meri nousi ja laski

ja kuu näytti aikaa

tänään puisto humisi 

ensimmäistä kertaa

maa suli ja virtasi 

kyyneleinä

kiven koloista kaulalle

selällään nurmikolla

taivaalla luikertaa pilvi

kun nousen ylös

veljeni iskee silmää

näen selvästi värit

heinäsirkan

ja oranssin maan