Se oli enne, tai sitten ei

joku oli kuollut 

viime kuussa

talo seisoi 

erillään muista

lakastuneet kukat 

peittivät pihan

huoneessa 

eli vielä lilja

koski kuohuu vain kerran päivässä

Lapset on pinottu padoksi koskeen,

 vesi ei virtaa enää,

koski kuohuu 

vain kerran päivässä

turistiaikana

kuulin juuri karmean äänen,

 äiti surmasi lapsensa

herra on sanonut itsensä irti 

ja jättänyt meidät 

aivan yksin

puhdas paita on pojalla yllä,

 äiti on pessyt sen

rakkauden teoista punotun ketjun 

pujotan tytön kaulaan

kaislikko huojuu, 

radio laulaa,

lintu on ostanut sen

taivaan portilla notkuvat nuoret 

ja taskuissa myrsky raivoo

minä revin aivoni irti 

ja heitän ne kauas pois

sukellan syvälle paniikin mereen 

ja synnyn uudelleen

lohtua tuovat laulujen säkeet

 tutut ja turvalliset

mut minä olen vaarojen lapsi

 ja luovutan lohdun ystävilleni

 oo-oo-ouheeijee, 

mitä se mulle kuuluu 

mitä mä teen? 

Ja erämaasta tuulenpuuska tarttuu vaatteisiin

kissaeläimiä on 

hyvin vaikee kesyttää

jos sä saat ne häkkiin 

ne suuttuu sulle iäks

ne nalkuttaa, ne sihisee, 

ne kaikki voimat vie

mahdoton, 

mahdoton kesyttää

 on kissaeläimiä

koiraeläimiä 

on hyvin helppo kesyttää

jos sä paat ne häkkiin, 

ne kiittää, sinne jää

ne tekee mitä määräät, 

puree ketä tahdot vaan

ja hyviä sotilaita 

koirista näin saa

kukapa ei nyt haluaisi

 pientä eläintä kumppaniksi

pitkinä öinä nukkuu se vierellä

aamulla tervehtii iloisesti

mutta jos 

et sä siitä huolehdi,

tulee se hyvin surulliseksi

 yllättäin

istun ikkunalla 

ja kuuta katselen

hän tulee lähemmäksi, 

mä häntä suutelen

ja erämaasta

 tuulenpuuska tarttuu vaatteisiin.

ja villit meren aallot 

syöksee minut syöveriin

kissaeläimiä 

ei varmaan kuulukkaan kesyttää

ei niit saa panna häkkiin, 

niit pitää ymmärtää

on kissassakin koiraa,

 se kaipaa hellyyttä

kun sitä sä vähän silität,

se alkaa kehrätä

kissaeläimiä

kissaeläimiä

kissaeläimiä

koiraeläimiä

kissaeläimiä

kissa kissa kissu kissu kissu kissu...

Tiedän yhden pienen pojan

kirkon portaat viettää alas pihalle

lehdet roikkuu puissa niin et kohta tippuu ne

pihan poikki tuuli ilmapallon kuljettaa

parkkipaikka tuli täyteen autoista

sinisistä, punaisista, hopeenharmaista

pariskunta ulkoiluttaa perheen koiria

kirkonkello kuuluu täältä asti keskustaan

keskustassa rauhallista on

ikämiehet kokoontuvat puiston penkille

kumarassa ryhti vartalon

keskustassa rauhallista on

vastapäisen talon verho heilahtaa

nainen on yöpukeissaan ja ulos tihrustaa

heräs just ja haukottelee suu ammollaan

keittää kahvit, lehden selailee

uutiset on kaukaisia, 

kahvi kylmenee

Osoitat vastarantaa, sanot se on varmaan afrikka

me nousemme ylös ensimmäisinä

me menemme kuuntelemaan

kun metsä huojuu

jos pyydät, kerron fasaaneista

ne lähtivät kauan sitten 

pakoon kylmää

me juoksemme lujempaa kuin uskoisin

meidän on saatava tietää

minne fasaanit menivät

saamme monien silmiin kyyneleet

me juoksemme kauemmas kuin luulimme

emmekä löydä takaisin

mutta ehdimme viimeiseen laivaan

ja muistamme ne, jotka jäävät

piirrät maahan ensimmäisen viivan

minä luettelen 

kirjaimet

talon takana nojaamme kivijalkaan

katsomme taivaalle

toivomme ukonilmaa

vuosien päästä 

palaamme tänne

olet kasvanut ohitseni

ja me nauramme kaikelle

 älä sinä huoli, 

ole noin

kaikki muuttuu

mutta loista loppuun asti

ole noin, 

ole noin, 

ole noin

Pieniä teräviä timantteja

Taas askeleet kääntyvät takaisin,

olet tulossa noutamaan omaasi.

Jos teen väärän liikkeen, me korjaamme sen,

palkitset rakentavan käytöksen

Jäät seisomaan ikkunasyvennykseen,

pukeudut mietittyyn hyvyyteen

Valitset sanasi kauniisti,

ne leikkaavat ilmaa tarkasti

Sen täytyy olla raskasta,

olla aina ensimmäinen, joka leppyy

Sen täytyy olla raskasta,

hämmästellä sydämensä suuruutta

Jos katsoisin asuntoja sunnuntaisin,

astuisin rappuun ja puhdistuisin

vihasta, jota olen huomaamattani

hallinnut jokaisella lihaksellani

Sen täytyy olla ihanaa,

katsella kaupunkia jonkun toisen ikkunoissa

Sen täytyy olla ihanaa,

valehdella, että tämä kallis asunto kiinnostaa

Olenko silloin valmis

Vanhat kallot raksuttavat mennyttä aikaa

Uudet kallot tikittävät pommin lailla

Elämässä riutuu moni hyvä hörhö

Niinku Pelkonen ja Korhonen ja Rimpiläisen poika

Jumalat ja kännit ja naistensa vaiheet

Sekoittavat jokapojan pään

Joko kalvaa yksinäisten hetkien onnellinen odotus

Helvetin keskelle tipahtanut hetkellinen ihana kaipaus

Onko halkoja hiilien päällä, täällä?

Jokapoika raottaapi lehden reunaa

Tirkistelee varovasti ulkomaailmaa

Elämässä hilluu moni hyvä hörhö

Niinku Rautava ja Ahola ja Mataran tyttö

Miehiä, naisia, lapsia riittää

Mut miten käy jokapojan pään?

Onko auringon räiskeessä osuman saanut onnellinen otus?

Omituisen elämänsä viimeisillä metreillä katala pudotus

Onko tyhjää tyhjän päällä, täällä?

Samanlainen, erilainen, sopivasti kummallinen

Irrallinen, terävä, ei koskaan liian onnellinen

Erilainen, samanlainen, eikä yhtään kummallinen

Mustavalkoharmaa sekä aivan liian onnellinen

Samanlainen, samanlainen, missä niitä luuraa?

Erilainen, erilainen, missä niitä

Saattaa olla että kaikki vielä tavataan samassa paikassa

Tuulen huuhtomalla paljaalla kalliolla paperit hukassa

Onko halkoja hiilien päällä, täällä?

Kolmen tähden kulkureilla

nimet on kuin sammuneilla

ei saa selvää mittareilla

onko virtaa sammuneilla?

Toiset tulee toiset menee, mutta minä jään

Airot mun käsissä veneessä istun

Kun oikeella vedän mä oikeelle liikun

Kumpa elämä toimisi näin

Veis mut minne haluun

Eikä myrskyjä päin

Kun pyydän omenaa saan päärynän

Vaik' tummista tykkään

Niin vaalee oli hän

Piti lukuja jatkaa mut koulu palo pois

Myyjän sijaan täs venees nyt tohtori ois

Mut just tällä hetkellä

Ei taivaal oo pilven häivää

Ja mä oon veneretkellä

Keskellä tyyntä päivää

Onkohan kalat koskaan surullisii?

Kyllästyykö neki

Näihin makeisiin vesiin?

Piti munki juosta ja valloittaa maat

Mutta kompastuin huntuun

Ja sukkanauhaan

On vapaita linnutkin

Käsivarsilla tuulen hennon

Jos se kantaisi minutkin

Niiden mukaan lähtisin, vannon

Mut katoaa kaipuu ja kutsu mereltä

Eikä säästy mun sandaalit tulvavedeltä

Kun tulppa haljennut on veneestäin

Ja niinhän se äyskäri rannalle jäi