millään lauseil ei voi helpottaa totuutta

 piirrät kirjaimia 

sormella huurtuneeseen pintaan

sen tuntee, kuinka hän on 

täältä jo niin kaukana

istun vierees, mut voidaan hyvin olla 

kilpaa hiljaa

kun millään lauseil ei voi helpottaa totuutta 

mihin sydän viel ikävöi

katso, valot sokaisee 

mut jotain on kiinni mun kaulas

tiiät sen joka kuuntelee 

mut et minkä takia laulan

mihin sydän viel ikävöi 

ja mistä oon päässy jo yli

et tiiä kuka mua koski tai löi 

kuka sit sano et kaikki on hyvin

tiiät mun nimen ja miltä mä näytän 

millaisia puolia itsestä käytän

missä mä oon 

ja kenen kaa 

sen mitä päätän et annetaan

et tiiä minkä verran liikuttaa luvut 

kuka katsoo peilist ja ollaanko sujut

unohda mut, se käy

pyydän anteeksi 

siitä kuinka satutin

mä oon valmis nyt 

jos palaat takaisin

ja jos tuntuu, 

että näin on parempi

niin unohda mut, se käy

unohda

unohda mut, se käy

unohda

mun pääs on susta kuvia

 mä pelkään että unohdan

milt sun ääni kuulosti

miten sen voi hyväksyy, 

et jana joskus loppuu

kun yksi lähtee samalla

 ku loput vielä jää

vuodet ei tuo helpotusta niille,

 jotka ontuu

ikuisuus on pidempi kun pystyy ymmärtää

mietin tänään sitä ensimmäistä kertaa vuosiin

minulle jää 

kertomus

joka muistuttaa

elämääni

minulle jää 

ylleni satanut puiden pöly

minulle jää

salaisuus

jota en 

kertonut kenellekkään

minulle  jää 

unet

 joissa peurat puhuvat 

en enää pelkää

sä tiesit jo varhain liikaa

sadut ei sua suojellut

sateenkaaren päässä on multaa

kertoi pukkikin juopunut

ja enkeli lapsien 

oli kaunis mut hiljainen 

kun edellä veljien 

kuljit kengissä aikuisten 

sun pitikin olla 

vanha jo nuorena

teit minusta sairaan

Hei älä säikähdä sun ääntä

Se kaikuu takaisin seinistä

Mulle sun laulu on kauneinta

Kuuntelen kuin tiikeri heinistä

Nään sinut kauneimpana lintuna

Ei häkin ovi oo suljettuna

Oot siellä omasta tahdosta

Mut jos sä päätät uskaltaa

mä jätin miehen, jätin naisen, jätin kissat, koirat, kaiken

kauas se vie, tuo ruusuinen tie

joka yhdessä maahan muurattiin

teimme tien päähän 

talon niin sievän

joka yhdessä yössä maalattiin

johon yritin tehdä 

kotini

anna mun mennä, 

mä oven avaan, 

en henkeä saa

anna mun mennä

en tänne kuulukaan

mun koti ei oo täällä

ymmärrän jos 

en anteeksi saa

mutten tässä voi olla 

kauempaa

meidän ruusuinen tie 

ei kauemmas vie

liikaa sen piikit pistelee

nyt luovuttaisin 

avaimen

hetken vielä jaksan olla hiljaa

 

sanon hiljaa puhelimeen

olen valmiina 

ei tarvitse kuin hakea

ja jään odottamaan lupaa

kulkea kaduilla 

näyttäen 

mihin kuulun 

ketä suojelen

allapäin kaupunki 

kietoutuu sumuun

hetken vielä 

jaksan olla hiljaa

allapäin kaupunki 

kietoutuu sumuun

kerran vielä 

milloin on kohta

olen usein pelännyt

että katoat 

niinkuin unessani 

juuri ennen kuin olisin saanut 

kaiken

aloittanut tarinan 

sen ainoan 

jota haluan kertoa

mä jään vielä katsomaan, ikkunaan

sinä olet minulle kuin sisko,

mä sanoin jo vuosia sitten.

ovet on auki maailmaan,

mene vaan

mä jään vielä katsomaan,

ikkunaan