vieläkö soitan banjoa, iltaisin pimeän jälkeen

metsä palaa rajan takana

minä vain nukun

aamulla 

kaduilla on savua

ja aurinko kutistuu

menetin sinut kauan sitten

vedit hartiat korviin 

ja kävelit pois

tänä aamuna 

haluat unohtaa sen

ehkä olla niin 

kuin ennen

Siin on helvetisti järkeä

sinä tuossa puistossa

sinä tuolla sillalla

sinä minun lanteilla

minä sinun lanteilla

minä olen kadulla

näen sinut joka paikassa

asfaltilla korkkina

röökiaskin kannessa

helvetisti järkeä

Sul on vastassa kaksi meitä; minä ja mun pää

"hei älä pelkää elää"

oli viimeinen neuvo

jonka yöllä sulta sain

en tiedä uskonko

On mennyt vuosia, mietin niitä myöhemmin

yksi näkee harhoja

toisen rakkaus kuoli

joku vetää kossun

ja kello tulee kolme

minä olen niin kuin ne

eli toisenlainen

kun väsyn nukahtamiseen

siirryn eteiseen

Minä lupaan että minä osaan rakastaa

en lähtenytkään 

minnekään

olen kotona taas

olen kotona taas

ei meille 

sattunutkaan mitään

laitetaan paikoilleen vaan 

kaikki rikotut tavarat

Ehkäpä elämä onkin vain sitä miltä tuntuu

väsynyt todellisuus 

hiljaa ohitsemme ontuu

kauneuden koitteessa haihtuu

ehkäpä elämä onkin vain sitä miltä tuntuu

ehkäpä elämä onkin vain sitä miltä tuntuu

Kun ilma oli pysähtynyt

kun tuuli oli viilee

kun tuuli mua liikutti

joskus toivoin että

tarttuisit kii

kun ilma oli pysähtynyt

kun hiljaa jäin paikoilleni

joskus toivoin että

 raahaisit mukaasi

kun halusin sinne

missä kadut kulkee lujempaa

sä et määrännyt mua

pysähtymään

ja kun halusin olla

riippuvainen monesta pahasta

sä rakastit mua niin

kuin täydellistä

Tahdon olla hereillä silloin kun elämä muuttuu pitkin vuoden aikaa

kerrankin 

saattaa omistaa aikaa 

aivan pienen hetken;

olla niin kuin joskus ennen

mutta minkälainen 

olin silloin ennen?

Tyhjässä huoneessa olisin ainoa

tyhjässä huoneessa olisin ainoa

pitkässä juoksussa 

väsyisin ennen puolta matkaa

synkässä metsässä en osaisi yöpyä

menisin suunniltaan 

enkä tahtoisi yötä jatkaa

Maan hidastunutta liikettä

ajattelit sitä ensimmäistä kertaa vuosiin

miten se tapahtuisi

mitä jättäisit jälkeesi

et kirjettä, 

et rahaa, 

et kuolematonta taidetta

et viimeistä sanaa

jättäisit kuvan 

kovasta ihmisestä

joka pelasi rakkaudesta

kaiun syvästä naurusta

joka sammui syttyessään

muiston pyöreiden kasvojen

luisevasta ilmeestä

legendan 

hyvästä voittajasta

ajattelit sitä ensimmäistä kertaa vuosiin

taivaan väriä

maan hidastunutta liikettä

ei katumusta

ei musiikkia

ei parhaita vaatteita

ei paniikkia