Kolmas pyörä pyöri pois

Mä olen tyytymätön koska olen tyytyväinen,

Tyytymättömyys on voimaa, sanotaan

Vain sekaisin saa olla iloinen

Vain hullut taikka juopot nauravat ja itkevät, muut ei

Mun täytyy olla allapäin, 

on romanttista murjottaa

Kun murheen syövereissä saa yksin pyöriskellä

Kellä voisi olla hauskempaa?

Kaunis katala, valheen maja matala

Valheet yössä uiskentelee, huhuilee kuin kuolemalle,

Pilkkaa tahtois tehdä yksin tein

Survoutuu jo sakettiin, puristautuu kravattiin

Kun sähkö kitarasta viedään, silloin vasta

tuodaan hevosjouhikäyttöinen...

Kauniin, katalan valheen majaan matalaan

Mä olen siinä kymmenen, valheita kotiin kuskailen,

Taas koulupäivän kidutukset jää

Mä olen kahdenkymmenen, roinaa kotiin kuskailen,

Taas joulupäivän kidutukset saa

Mä olen kolmenkymmenen, aseita ja timantteja vaan

Perkele, onnenpekkoja, voi meitä onnenpekkoja
Oikeita onnenpekkoja, voi meitä onnenpekkoja

Palataan kaupunkiin myöhemmin

Aamulla kun herään

on kello juuri ja juuri seitsemän

Ulkona ilma on seisahtanut

maa kostea jalkojeni alla

Varpaat hiekassa

palaan takaisin vuoteeseen

Laskeudun viereesi

kuulostaako kliseiseltä jos sanon:

siihen unohduin

Kuuletko tuon äänen?

vastaat: 

minkä?

Se ääni kuuluu näin

Juuri niin

siltä se kuulostaa

Hiljaisuus

Tänään meitä ei tarvita mihinkään

Ehkä jossain usvan keskellä

Vuosi juomatta

nyt ei tarvitse pohjia pois heittää

vastoin vanhaa muistia

otin hitaammin

Saunassa oli ehkä liian kuuma

se varasti lämmön joltakin

Ehkä itkinkin, en minkään vuoksi

näetkö, kuinka aurinko pihtaa?

Tunsit tämän kylmän rapakon

jo paljon minua aiemmin

Voisitko kertoa minulle

usvan kielestä?

Ja kun tahdoin vain kohauttaa olkiani

olin liian väsynyt

Katso

kuinka onnellisia nuo ihmiset ovat

Sammutetaan valot, että nähdään

Tänään

näen aivan liian selvästi naapurin ikkunaan

en katso sinne

Naapurin likat odotuttavat taksia

polttavat tupakkaa

ja taas lasketaan aikaa

Ilta ja aamu

molemmat sama

vain odotan pimeää

Vihdoin tulee se pimeä

ja on aivan liian lämmin

mutta ihmiset ovat heränneet

pimeästä erottuu katse

kasvot, liike, ehkä ihminen

eläimiäkin

vain mielen oikkuja

kaikki tähdet laskettu

onko parempi olla hiljaa?

Toinen tytöistä piirtää kukkia farkkujen lahkeisiin

Toinen tytöistä piirtää kukkia

farkkujen lahkeisiin

ja rakastuu 

aina pitkätukkaisiin poikiin

Toinen löysi kuolleen siilin vaatekaapistaan

se takapihan kiven alle haudattiin

villasukkiin tarttui multaa ja ruohoa

Kun siinä haudan vierellä itkettiin

Ja ne matkustaa, öisin junalla

ja nukahtaa vasten ikkunaa

Ja ne matkustaa, öisin kahdestaan

eikä kukaan ole vastassa

kadulla, sateessa tai vaikka jossain landella

Linnut eivät enää laula

koski ei pauhaa

nekin kai halvaantuivat kylmästä

mutta onko sillä väliä?

Sade kun taukoaa

olemme jo osana tätä usvaa

hyttysetkin heräävät taas pian

aivan kuten sinäkin

Väisty vain, olet jo vallattu

anna askeleen olla karkaileva

onhan nyt juhannus

Ja siellä läheisellä tiellä

menee liian paljon autoja

näin jo yhden

Miksi olisimme jossain

yhtään missään

siellä ja täällä

vain kädet silmillä

Tänään puisto humisi ensimmäistä kertaa

Moni laulu kertoo rakkaudesta

mutta usein portaikossa

pysähdyn pimeässä

aina askeleen jäljessä

Katu päättyy aurinkoon 

juoksen sokeana loppumatkan 

en väistä halkeamia 

kun veljeni odottaa

selällään nurmikolla 

taivaalla luikertaa pilvi 

kun nousen ylös, 

veljeni iskee silmää, 

näen selvästi värit 

heinäsirkan ja oranssin maan

Mitä sinä itket, kaikkihan on hyvin. Miten niin kaikki, mitä tarkoitat kaikella?

Tunsin joskus kauan sitten

kaikki maailman tuulet

Yksi tuli vierailulle,

toinen jatkoi matkaansa

eikä koskaan yksikään ollut

tervetullut

Rakkaus seisoo ikkunalaudalla

Niinpä sinä menet

Ja sä menet, ja sä tulet

Oli kaipaus jäänyt porstuan penkille

Niinpä sinä menet

Ja sä menet, ja sä tulet

Oli haaveiden kaiku kiertynyt lenkille

Niinpä sinä menet

Niinpä sinä tulet

Rakkaus seisoo ikkunalaudalla

On siis kevät

Kuljen hakaniemen rantaan

tuuli ei tuule

mutta sade kyllä jaksaa 

Kevät

pystynkö mitään enää antaan,

konkurssin koin, en haluu enää maksaa

Kevät

kuljen Hakaniemen rantaan,

sydän ei tunne, mutta jalat vielä kantaa

Kevät

kaiketi taivas vielä kestää,

pilvet jo luin, ei sadetta voi estää

Kevät

Tosiaan ihmistä pelkään