10/28/2015

Pysähdyin pimeässä, aina askeleen jäljessä



moni laulu kertoi
rakkaudesta
mutta usein portaikossa

pysähdyin pimeässä
aina askeleen 
jäljessä




maa oli kylmä 
marraskuussa

se kiipesi kylkeä 
ylös silmiin
tarttui jalkoihin





silloin värit 
menivät helposti 
sekaisin






katu päättyy aurinkoon
juoksen sokeana

loppumatkan

en väistä halkeamia
kun veljeni odottaa






meri nousi ja laski
ja kuu näytti aikaa

tänään puisto humisi 
ensimmäistä kertaa
maa suli ja virtasi 
kyyneleinä

kiven koloista kaulalle






selällään nurmikolla
taivaalla luikertaa pilvi

kun nousen ylös
veljeni iskee silmää

näen selvästi värit
heinäsirkan

ja oranssin maan

10/25/2015

Lopulta olemme kuitenkin yksin



katso, 
minä opin 
irrottamaan

näetkö 
kuinka käteni 
ei hae mitään

sen, 
mikä on pahaa, 
minä unohdan

jos näen 
jotain hyvää, 

ohi kävelen