koski kuohuu vain kerran päivässä

Lapset on pinottu padoksi koskeen,

 vesi ei virtaa enää,

koski kuohuu 

vain kerran päivässä

turistiaikana

kuulin juuri karmean äänen,

 äiti surmasi lapsensa

herra on sanonut itsensä irti 

ja jättänyt meidät 

aivan yksin

puhdas paita on pojalla yllä,

 äiti on pessyt sen

rakkauden teoista punotun ketjun 

pujotan tytön kaulaan

kaislikko huojuu, 

radio laulaa,

lintu on ostanut sen

taivaan portilla notkuvat nuoret 

ja taskuissa myrsky raivoo

minä revin aivoni irti 

ja heitän ne kauas pois

sukellan syvälle paniikin mereen 

ja synnyn uudelleen

lohtua tuovat laulujen säkeet

 tutut ja turvalliset

mut minä olen vaarojen lapsi

 ja luovutan lohdun ystävilleni

 oo-oo-ouheeijee, 

mitä se mulle kuuluu 

mitä mä teen?