12/27/2015

kumpa voisin tatuoida taivaan iholleni




kokoan palapeliä 
josta puuttuu paloja

joku auttaa löytämään
toinen katkoo kyniä

väritän värityskirjaa
 aikamyrskyssä

kumpa voisin tatuoida taivaan iholleni

12/19/2015

Hullaantukaa kauneudesta, olkaa vaiti yhtäkkiä




jos aamua seuraava hetki on ilta 
niin tuhlaatte vuosia

oppikaa toisenne 
valoisaan aikaan 
ja oppikaa
 pimeys myös

älkää unohtako toisianne

12/17/2015

ja äkkiä on aamu



päivän jälkeen
 verannalla
viini painuu 
jalkoihin

nauru nousee 
korkealle
taivaanreuna on 
punainen




tänään tanssin
niin kuin tanssin joskus

poikien kanssa 
työväentalolla

silmät kiinni, 
kädet liian alhaalla

kun musiikki loppuu, 

me jatkamme

12/10/2015

Minäkin valvon enkä unta saa





kun sisälläsi pokkuroi 
et sitä hallinnoi
 ja sydän vaikeroi
niin se on voi ja voi 
tämän sotkun loi 

elämä




ei ei ei ei ei ei ei ei
et ole kadonnut

sinut näen 
mut pian haalistut
jos sä unohdut
 ja olet tilannut

 vain surua

12/01/2015

jotta olisin joku muu




niin minusta tuli se
joksi olin ollut tulossa

täydellinen hymy

täydellinen 
silmänkääntötemppu




pitkiksi kiemurrelleet hiukset
kasvoivat hitaasti

joka yö

sinnikkäästi
jotta olisin 

joku muu

11/29/2015

juhlien jälkeen aamulla, nuorukainen sukelsi matalaan päätyyn




maisema 
joka pihalta aukeaa 
on päivästä toiseen 
muuttumaton

menee vuosia 
ennen maan 
aavikoitumista

mutta lopulta 
taivas ja helvetti 
kättelee

11/26/2015

vieläkö soitan banjoa, iltaisin pimeän jälkeen



metsä palaa rajan takana
minä vain nukun

aamulla 
kaduilla on savua

ja aurinko kutistuu


menetin sinut kauan sitten
vedit hartiat korviin 
ja kävelit pois

tänä aamuna 
haluat unohtaa sen
ehkä olla niin 

kuin ennen

11/20/2015

Siin on helvetisti järkeä




sinä tuossa puistossa
sinä tuolla sillalla
sinä minun lanteilla

minä sinun lanteilla

minä olen kadulla
näen sinut joka paikassa
asfaltilla korkkina
röökiaskin kannessa

helvetisti järkeä

11/18/2015

Sul on vastassa kaksi meitä; minä ja mun pää




"hei älä pelkää elää"
oli viimeinen neuvo
jonka yöllä sulta sain

en tiedä uskonko

11/15/2015

On mennyt vuosia, mietin niitä myöhemmin



yksi näkee harhoja
toisen rakkaus kuoli
joku vetää kossun
ja kello tulee kolme

minä olen niin kuin ne
eli toisenlainen
kun väsyn nukahtamiseen

siirryn eteiseen

11/14/2015

Ehkäpä elämä onkin vain sitä miltä tuntuu




väsynyt todellisuus 
hiljaa ohitsemme ontuu

kauneuden koitteessa haihtuu

ehkäpä elämä onkin vain sitä miltä tuntuu
ehkäpä elämä onkin vain sitä miltä tuntuu

11/12/2015

Kun ilma oli pysähtynyt





kun tuuli oli viilee
kun tuuli mua liikutti

joskus toivoin että
tarttuisit kii

kun ilma oli pysähtynyt
kun hiljaa jäin paikoilleni


joskus toivoin että

 raahaisit mukaasi




kun halusin sinne
missä kadut kulkee lujempaa

sä et määrännyt mua
pysähtymään

ja kun halusin olla
riippuvainen monesta pahasta


sä rakastit mua niin

kuin täydellistä

11/10/2015

Tahdon olla hereillä silloin kun elämä muuttuu pitkin vuoden aikaa




kerrankin 
saattaa omistaa aikaa 
aivan pienen hetken;

olla niin kuin joskus ennen


mutta minkälainen 

olin silloin ennen?

11/04/2015

Tyhjässä huoneessa olisin ainoa



tyhjässä huoneessa olisin ainoa

pitkässä juoksussa 
väsyisin ennen puolta matkaa

synkässä metsässä en osaisi yöpyä
menisin suunniltaan 

enkä tahtoisi yötä jatkaa

11/03/2015

Maan hidastunutta liikettä





ajattelit sitä ensimmäistä kertaa vuosiin
miten se tapahtuisi

mitä jättäisit jälkeesi





et kirjettä, 
et rahaa, 
et kuolematonta taidetta

et viimeistä sanaa





jättäisit kuvan 
kovasta ihmisestä
joka pelasi rakkaudesta

kaiun syvästä naurusta
joka sammui syttyessään





muiston pyöreiden kasvojen
luisevasta ilmeestä

legendan 
hyvästä voittajasta





ajattelit sitä ensimmäistä kertaa vuosiin
taivaan väriä

maan hidastunutta liikettä





ei katumusta
ei musiikkia

ei parhaita vaatteita
ei paniikkia


10/28/2015

Pysähdyin pimeässä, aina askeleen jäljessä



moni laulu kertoi
rakkaudesta
mutta usein portaikossa

pysähdyin pimeässä
aina askeleen 
jäljessä




maa oli kylmä 
marraskuussa

se kiipesi kylkeä 
ylös silmiin
tarttui jalkoihin





silloin värit 
menivät helposti 
sekaisin






katu päättyy aurinkoon
juoksen sokeana

loppumatkan

en väistä halkeamia
kun veljeni odottaa






meri nousi ja laski
ja kuu näytti aikaa

tänään puisto humisi 
ensimmäistä kertaa
maa suli ja virtasi 
kyyneleinä

kiven koloista kaulalle






selällään nurmikolla
taivaalla luikertaa pilvi

kun nousen ylös
veljeni iskee silmää

näen selvästi värit
heinäsirkan

ja oranssin maan

10/25/2015

Lopulta olemme kuitenkin yksin



katso, 
minä opin 
irrottamaan

näetkö 
kuinka käteni 
ei hae mitään

sen, 
mikä on pahaa, 
minä unohdan

jos näen 
jotain hyvää, 

ohi kävelen

10/21/2015

koski kuohuu vain kerran päivässä



Lapset on pinottu padoksi koskeen,
 vesi ei virtaa enää,




koski kuohuu 
vain kerran päivässä

turistiaikana





kuulin juuri karmean äänen,
 äiti surmasi lapsensa




herra on sanonut itsensä irti 

ja jättänyt meidät 
aivan yksin




puhdas paita on pojalla yllä,
 äiti on pessyt sen

rakkauden teoista punotun ketjun 
pujotan tytön kaulaan




kaislikko huojuu, 
radio laulaa,

lintu on ostanut sen




taivaan portilla notkuvat nuoret 
ja taskuissa myrsky raivoo




minä revin aivoni irti 
ja heitän ne kauas pois

sukellan syvälle paniikin mereen 

ja synnyn uudelleen




lohtua tuovat laulujen säkeet
 tutut ja turvalliset




mut minä olen vaarojen lapsi
 ja luovutan lohdun ystävilleni




 oo-oo-ouheeijee, 

mitä se mulle kuuluu 
mitä mä teen? 


10/10/2015

Tiedän yhden pienen pojan




kirkon portaat viettää alas pihalle
lehdet roikkuu puissa niin et kohta tippuu ne
pihan poikki tuuli ilmapallon kuljettaa







parkkipaikka tuli täyteen autoista
sinisistä, punaisista, hopeenharmaista
pariskunta ulkoiluttaa perheen koiria







kirkonkello kuuluu täältä asti keskustaan
keskustassa rauhallista on

ikämiehet kokoontuvat puiston penkille
kumarassa ryhti vartalon

keskustassa rauhallista on






vastapäisen talon verho heilahtaa
nainen on yöpukeissaan ja ulos tihrustaa
heräs just ja haukottelee suu ammollaan

keittää kahvit, lehden selailee
uutiset on kaukaisia, 

kahvi kylmenee

10/02/2015

Osoitat vastarantaa, sanot se on varmaan afrikka



me nousemme ylös ensimmäisinä
me menemme kuuntelemaan

kun metsä huojuu





jos pyydät, kerron fasaaneista
ne lähtivät kauan sitten 

pakoon kylmää




me juoksemme lujempaa kuin uskoisin
meidän on saatava tietää
minne fasaanit menivät

saamme monien silmiin kyyneleet





me juoksemme kauemmas kuin luulimme
emmekä löydä takaisin

mutta ehdimme viimeiseen laivaan
ja muistamme ne, jotka jäävät





piirrät maahan ensimmäisen viivan
minä luettelen 
kirjaimet

talon takana nojaamme kivijalkaan
katsomme taivaalle

toivomme ukonilmaa





vuosien päästä 
palaamme tänne

olet kasvanut ohitseni
ja me nauramme kaikelle




 älä sinä huoli, 
ole noin

kaikki muuttuu
mutta loista loppuun asti



ole noin, 
ole noin, 

ole noin